tiistai 21. maaliskuuta 2017

Sumuisen meren sävyt



Kun neljä vuotta sitten ostimme Torpan, hamstrasin onnessani kirppareilta retrokuoseja, värikkäitä emaliastioita ja mummolameininkiä. Nyt huomaan tyylini kehittyneen – tai ehkä kasvaneen – luonnonläheisempään suuntaan. Peltimukit js retrokuosit on jo suurelta osin kierrätetty eteenpäin. 


Väripaletistani on jo pitkään löynyt maan värejä ruosteisilla, murretuilla ja poltetuilla sävyillä höystettynä. 60-70-luvulle kumartavia värejä, jotka aika (tai paahtava aurinko) on hionut kauniin kulahtaneiksi ja mattapintaisiksi.

 
Tällä hetkellä puhuttelevat erityisesti heräilevän metsän värit sekä vihreän ja turkoosin sävyt, joilla sumuisen meren aallot on maalattu. Olohuoneen kaakelitakasta se alkoi, sitä tuijottaessa tulee mieleen samea lainehtiva meri. Tätä värimaailmaa olen nyt kantanut kotiin kirppareilta erilaisten ruukkujen muodossa. 
Olen aina hieman vierastanut turkoosia ja sinisen sävyjä, joten mielenkiintoista seurata, mihin tämä vielä johtaa. 





Mitä värejä siellä ruudun toisella puolella tällä hetkellä suositaan?

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kammarin uusi matto


Niin ihana kuin kammarin edellinen matto olikin, osoittautui se käytännössä toimimattomaksi. Matto oli hitusen liian iso, hankala imuroida ja koirat vetivät sen solmuun joka kerta ohi kirmatessaan. Rullasin maton varastoon odottamaan parempia aikoja (ja eräänkin ullakkorempan valmistumista.)



Myönnän; vaikka normaalisti karsastan sisustuslehdistä tuttuja trendejä ja kollektiiviseen sisustustajuntaan iskostettuja must have-asioita, aidosta berberi-matosta haaveilin minäkin. Sellaisen hankkimiseen oli vain kaksi estettä:

1. Koirat. (Lue: koirankarvat, koiran tassut ja kuukausia kestävät kurakelit.)

2. Raha. Kuka hullu oikeasti maksaa matosta liki 700 euroa?! Tai siis kuka hullu, kahden koiran omistaja, maksaa matosta ylipäänsä kirpparihintaa enempää? (No minä, koska Elloksen alekupongit.)

Minulla on teoria siitä, että mitä arvokkaampi jokin sisustustekstiili on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se vetää puoleensa rapatassujen lisäksi myös punaviiniläikkiä ja teinikoiran hammaskalustoa. Muistelen riemulla (...) sitä hetkeä, kun kaikkien kahden pennin kirpparityynyjen seasta löysin sen ainoan rahalla ja varta vasten hankitun, Saana & Ollin Maailman synty -tyynyn, tuhannen pi**un päreiksi syötynä. Ei naurattanut. 

 
Kuvan koira ei liity tapaukseen. Ainakaan omasta mielestään.
 

Sävyvaihtoehtoja oli kaksi, valitsin sen ruskeamman. Maton tekstuuri ja sävy antaa hieman enemmän anteeksi myös sotkuille. Aleklikkailuiden jälkeen matolle jäi hintaa hieman reilu satanen ja aito ellos-berberi saapui jo samalla viikolla postiin. 

Vaikka nyt itse sanonkin, se on kammariin aivan täydellinen.