tiistai 31. joulukuuta 2013

Torpan vuosikatsaus 2013

Vuosi 2013 toi mukanaan jotain sellaista, mistä en vielä keväällä uskaltanut juuri edes unelmoida. Niinpä rajaan vuosikatsaukseni alkamaan Torpan ostohetkestä, joka toden totta aloitti ihan uuden ajanjakson elämässämme. Samaan aikaan innostuin bloggaamaan taas aktiivisemmin, mikä olikin sitten vuoden toisiksi paras päätös! Nykyisin tämän blogin kirjoittaminen on jo rakas harrastus, jolle uhraan mieluusti tunteja vapaa-ajastani.

Ensimmäinen kuva Torpasta
Allekirjoitimme kauppakirjan heinäkuun viimeisenä päivänä ja ensimmäiset yöt Torpalla vietimme elokuun alussa. Niistä hetkistä kirjoittelin täällä. Jo kaupantekohetkellä oli tiedossa pari akuutimpaa korjauskohdetta, muiden remonttihommien kanssa päätimme edetä rauhassa ja tunnustellen. Kuvitelmissani toki näin lähes kaiken valmiina joulun saapuessa, ja kuinka väärässä ne kuvitelmat (onneksi) olivatkaan...

Kesäloma, eka viikonloppu Torpalla. "Selvästi hyvä päivä" luki tuolloin facebookissakin.
Ensimmäinen remonttikohde oli sauna, joka piti saada tulipalon jäljiltä niin sanotusti saunottavaan kuntoon. Sauna oli remontoitu kertaalleen alkukesästä, mutta ilmeisesti puutteellisesti tehty hormin eristys aiheutti tulipalon, jonka seurauksena kiukaan takaseinä oli palanut isoksi reiäksi. Timpuri-isäpuoli tuli apuun, ja ensimmäisistä löylyistä pääsimme nauttimaan elokuun lopussa.

Ainakin tuuletus toimii...

hupsis.
Elokuussa ajoin myös kolarin, jonka tulen taatusti muistamaan, kyseisellä tiellä kun ajan kuitenkin joka kerta Torpalla ollessamme. Kolarin myötä ovat monet asiat loksahtaneet uusiin kohtiin pääni sisällä. Lisäksi minusta on tullut ihan äärimmäisen tarkka kuski, joka edelleen joskus huomaa puristavansa rattia kädet hikisenä ja sydän pamppaillen. Tieltä suistumiseen johtaneen liikesarjan muistijälki on tiukasti kiinni selkärangassa.

Tyyli ennen kaikkea.

Syksyn ja talven aikana olemme keskittyneet pääasiassa puuhommiin ja taloteknisiin asioihin. Elokuussa nuohooja kävi putsaamassa hormit ja kolme tulipesää (puuhella, takka, leivinuuni) ja toteamassa ne käyttökuntoisiksi. Syyskuussa tyhjennettiin jätekaivot. Marraskuussa kaadettiin puita. Joulukuussa on paiskittu pöllitalkoita ja kasattu halkoja kuivumaan.

Kaupungissa vietetyt työviikot tuntuivat alkusyksyllä erityisen raskailta ja pitkiltä; olin Torpan suhteen kuin mustasukkainen keskittymiskykynsä menettänyt vastarakastunut, joka vaan kipeästi kaipasi rakkaansa luokse hempeilemään :)
Ikävä kalvaa edelleen poissaollessa, mutta elämään on löytynyt jo rytmi ja tasapaino, ja kaupunkikotiakin arvostaa nykyään ihan uusilla silmillä. Hiljalleen alan uskomaan siihen, ettei se Torppa mihinkään katoa.

Syksyn mittaan on urakoitu ison piha-alueen kanssa; on raivattu, lajiteltu ja siivottu. Haravoitu, poltettu risuja ja rakennettu komposti. On ostettu moottorisahaa ja sovittu naapuri-isännän kanssa pihatien aurauksesta. (Hah, sitä odotellessa...)


Sisätiloissa on tietenkin sisustettu raivokkaasti ja pyöritelty ladosta ja kirppareilta löytyneitä huonekaluja edestakaisin. Mitään isompaa remppaa ei tapetointi- ja maalaushommia lukuunottamatta ole tehty, koska talo oli onneksi heti asuttavassa kunnossa ja esim. lattiat on uudistettu pari vuotta sitten. Mutta ei hätää, kyllä niitä sisäremppoja varmasti riittää tulevaisuudessa!

Vuodelle 2014 onkin sitten paljon suunnitelmia. Ihan ensimmäisenä lumien sulaessa rakennamme ison piha-alueemme ympärille kahden koiran kestävän aidan. Koiria ei tällä hetkellä uskalla pitää vapaana koska ne saattavat jäljen perässä tiputtaa korvansa ja hävitä metsään kuin pieru saharaan.(Kokeiltu on.) Ison aitauksen suojissa voivat koiratkin sitten kirmailla siinä illuusiossa, että täällähän ollaan vapaita kuin taivaan linnut.

Kattoremontti, ja sen yhteydessä kunnostettava vintti, on kevään isoin urakka. Kuten kuntoarvioitsija heinäkuussa totesi, nykyinen katto on hyvin vahvasti teknisen käyttöikänsä loppusuoralla. Kattorempan kanssa päätettiin odottaa kevääseen sen ajatuksen varassa, että jos se on pysynyt kasassa jo 83 talvea, niin ehkä se kestää vielä yhden lisää. Just wait and see. Uusi tiilikatto olisi ihana, mutta todennäköisesti tulemme päätymään (lue: lompakko sanoo) peltikattoon. Harmi sinänsä, koska mielestäni nykyinen tiilikatto on vaan niin piparkakkutalomaisen suloinen ja tunnelmallinen.

Vintille tehdään kesähuone, varasto ja harjakaton alle avointa tilaa, jonne voi tarpeen vaatiessa kasata vaikkapa siskonpedit juhannusvieraille. Vintin kohdalla isoin kysymys on tietenkin sisäänkäynti ja portaat, joita ei tällä hetkellä ole. Erilaisia vaihtoehtoja on puntaroitu, ja olemme kallistumassa siihen, että portaat vintille rakennetaan kulkemaan ulkokautta talon seinustaa pitkin.


Edellisten lisäksi Vuoden 2014 To Do-listalla on mm. seuraavat:

Sisällä:
  • Tuvan ja keittiön katon maalaus
  • Katto- ja jalkalistojen etsintä/teetätys ja asennus
  • Sähkövetojen ja katkaisimien uusiminen
  • Kaikkien tulipesien "kaunistaminen" (maalaus ja/tai rappaus)
  • Keittiön astianpesukoneen korjaus (tai selvitys, voidaanko se ylipäänsä korjata)
  • Isomman pesualtaan asennus keittiöön (varsinkin, jos astianpesukonetta ei saada kuntoon. Nykyisessä minialtaassa on niin ärsyttävä tiskata, koska vesi on ihan kaikkialla muualla paitsi siellä altaassa...)
  • Kaakelin asennus altaan takaseinään ( kts.edellinen kohta)
  • Kuistin kunnostaminen (tällä hetkellä sieltä löytyy ainakin kolmea eri maalisävyä kolmessa eri aikakerrostumassa, ja puoliksi pinkopahvin alta auki revitty hirsiseinä.)
  • Pikkueteisen katon ja väliseinän purku; valuma- ja kosteusjäljet eivät lupaile mitään hyvää
Ulkona:
  • Villiintynyt puutarha pitää käytännössä suunnitella kokonaan uudelleen, tai ainakin selvittää, mitä siellä kasvaa ja missä
  • Omenapuiden ja marjapensaiden leikkaus
  • Kasvihuoneen siivoaminen, pesu ja tiililattian rakentaminen
  • Kasvihuoneen istutukset
  • Grillipation rakentaminen
  • Lammen rantojen ja pohjan siivoaminen ja ruoppaaminen
  • Aurinkoterassin ja laiturin rakentaminen lammelle
(Jäin miettimään, olenko aiemmin edes maininnut, että tontillamme tosiaan on oma lähdepohjainen lampi n. 30 metrin päässä saunan ovelta. Pikkanen, mutta uimakelpoinen. Keskeltä 4 metriä syvä. Pienen niityn vieressä metsän reunalla paikassa, johon paistaa aurinko läpi päivän. Yksi syy siihen, miksi kaupantekoa ei kauaa mietitty kun rantatontista on näillä tuloilla turha edes haaveilla. Lampi tekee tilastamme todella uniikin!)

Kysymys kuuluu, että mistä ihmeestä tuo soutuvene on rantaan ilmaantunut? 

Tässä tehtävälistaa pääpiirteissään, varmasti listasta uupuu vielä kymmeniä pienempiä juttuja. Ollakseni rehellinen, en usko että edes puolet tästä kaikesta tulee toteutumaan ensi vuoden aikana, mutta ehkä tämä pitää vaan ottaa hyvänä tilaisuutena kasvattaa omaa sinnikkyyttään ja pitkäjänteisyyttään, minä kun en tainnut olla ihan ensimmäisenä jonossa, kun näitä hyveellisiä luonteenpiirteitä jaettiin...

En malta odottaa, että pääsen elämään ja näkemään koko vuodenaikojen syklin Torppamme kanssa.
Ja Hitto, en ole koskaan aiemmin tainnut olla näin kokonaisvaltaisen onnellinen kuin tällä hetkellä! 
Kiitos 2013!

Vilpitön kiitos kaikille lukijoille ja kommentin jättäneille, sekä kanssabloggareille, joiden ainutlaatuisiin, ihaniin, inspiroiviin, hauskoihin ja viihdyttäviin blogeihin olen saanut vuoden aikana tutustua. Keep on bloggin!

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Sohvahankintoja ja mattopohdintoja.

Kammarin valkoiseksi maalaamani puusohva on kyllä ulkonäöltään kaunis, mutta istuttavuudeltaan ei ihan paras mahdollinen henkilöille, joiden mielestä sohvan ensisijainen funktio on olla mahdollisimman pehmeä, mukava ja rötvättävä. Siis sellainen, jonka tyynyjen väliin voi vajota ja unohtaa itsensä tuntikausiksi tuijottamaan vaikkapa viime päivinä pahaa riippuvuutta aiheuttanutta House of Cardsia.

Olinkin enemmän kuin tyytyväinen, kun perjantaina kirpparilta (kyllä, pyhien jälkeen oli pakko päästä ihmisten ilmoille ja kirpparille suuntasivat askeleet tietenkin heti ensimmäisenä) löytyi sammalenvihreä ornamenttikuvioitu retrounelmasohva, jollaisesta olin aina salaa vähän haaveillutkin. Ystävät olivat tulossa kylään Torpalle pakettiautolla, joten ajoituskaan ei olisi voinut olla kuljetuksen kannalta sopivampi. Valkoinen puusohva lähti siis latoon lepäämään ja kammarissa näyttää nyt tältä:


Sohva synkkaa kivasti alkovin päätyseinän vihreän tapetin kanssa, vaikka yleisilme kammarissa onkin edelleen hyvin, kröhöm, riemunkirjava. Ruusukuvioinen tapetinpätkä alkovin vieressä odottaa lähtöään, se on kiinni huopalevyssä, joka pitäisi irroittaa ensin jotta saadaan selville, miltä hirsi sen alla näyttää. Alkovin ikkunaseinä on tarkoitus maalata valkoiseksi, mikä omalta osaltaan rauhoittaisi ilmettä jo huomattavasti.



Sohvan myötä olen miettinyt myös uuden maton hankintaa. Ja myönnetään, tässä kohtaa paljon kiistelty blogimainonta on tehnyt tehtävänsä, koska ajatuksen pyörivät yhä useammin sen uuden blogimaton ympärillä. Jaa mikä? No Beni Quarain-matto tietysti.
Kuva täältä
Jotenkin mä näkisin tuon maton vihreän sohvan edessä pehmentämässä ja rauhoittamassa pahinta kirjavuutta. Mitä olette mieltä mun sohvahankinnasta? Ja Beni Quarain: kuumaa vai kylmää?


torstai 26. joulukuuta 2013

Joulun tunnelmia

Olemme viettäneet joulun kahdestaan (tai siis nelistään koirien kanssa) Torpalla. Mikä ihana rauha ja kiireettömyys! Päivät ovat kuluneet lähinnä ruokaa laittaessa ja syödessä, koirien kanssa lenkkeillessä, puuhommia tehden (mietin myös haravointia toisena vaihtoehtona) ja saunoen. Näiden suurten ponnistusten ja päätösten (Hmm, hakisinko vielä pari palaa kinkkua?) välissä on voinut käydä sohvalla ottamassa pienet tirsat ja ne muutamat katsotut elokuvatkin ovat lipuneet ohi peittokasan alla unen ja valveen rajamailla hortoillessa, koirapuustien kuorsatessa tiiviisti polvitaipeessa. Niin mikäs päivä tänään olikaan?


Torpalle on koristeltu joulua hyvin maltillisesti. Kirpparilta löytyi olkinen valotähti kammarin ikkunaan ja pieniä kuusenpalloja, joista askartelin kuistille koristenauhan.


Leivinuuni on ollut kovassa käytössä seka ruuanlaitossa että tunnelman luojana.


Aattoaamun riisipuuro ja luumukiisseli. Lumiukon kanssa nautittuna.
Meillä on tänä jouluna ensimmäinen oma joulukuusi. Se piti tietenkin uusia perinteitä luoden käydä pöllimässä hakemassa naapuritontin puolelta, vesisateessa. Tiimarin alesta löytyi kivat olkiset kuusenkoristeet.


Rakas vaarini saapui tänään isäni kanssa joululounaalle. 93-vuotias harmitteli, kun ei enää tapaninpäivän tansseihin polvi taivu (eikä siitä ole kuin muutama vuosi, kun vielä taipui). Tuntui hyvältä saada vaari kylään ja tiluksia katsastamaan, koskaan ei kuitenkaan voi tietää, milloin taas nähdään ja nähdäänkö enää. Maalla koko ikänsä viettänyt ja kartanon tilanhoitajana työuransa tehnyt vaari tuntui olevan mielissään, että maaseuturakkaus jatkuu sukupolvesta toiseen. Sain isältäni kovasti toivotun ja tunnearvoa täynnä olevan joululahjan, vaarini ja jo edesmenneen mummoni kihlakuvan suurennettuna. <3


Koirat saivat omat herkkuluupakettinsa, mutta muita lahjoja meillä ei sitten yhteisestä sopimuksesta jaettu. Eilen buukattiin parin viikon päähän äkkilähtö lämpimään, joten siinä lienee lahjaa ihan tarpeeksi molemmille!




Nyt vielä yksi palanen fazerin sinistä ja selailemaan blogituttujen kuulumisia ja päivityksiä. Sitten voisikin jo könytä itsensä tuonne alkoviin, jossa näyttää olevan hyvin leppoisa meno kirjan ja noin viidensien päiväunien merkeissä.(Miten koira voikin nauraa ja kuorsata samaan aikaan, kysynpähän vaan...?)

Raukean mukavaa Tapanin iltaa!








perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulun apaattisimmat tontut.

Tiimarissa oli kaikki jouluhärpäkkeet -50% ja tästä innostuneena päätin pistää pienet valokuvaussessiot pystyyn. Muut asiakkaat taisivat katsoa vähän pitkään, kun hihittelin yksinään hyllyjen välissä jotain mahdollisimman mautonta etsien. Ehkä ne ajattelivat, että eräillä on mennyt joulustressi vähän liian pitkälle?

Malleiksi päätyivät tuttuun tapaan perheen nelijalkaiset jäsenet, nuo viattomat koiraparat. (Kyllä koiratkin saavat edes joskus luvan uhrautua taiteen puolesta kun muuten täällä täyshoitolassa elellään kuin herrantertut.)

Jo kassin sisältöä purkaessani toinen koirista katsoi, että tässä on nyt jotain pahaenteisen epäilyttävää, ja luikki työhuoneeseen karkuun. Toisen sain nalkkiin julman paahtopaistihuijauksen ansiosta. Lopputulos kertookin sitten kaiken siitä käsinkosketeltavasta innokkuuden määrästä, mikä ilmassa leijui!

Pidä tunkkis.

Pieni koira ei lopulta pystynyt vastustamaan nenään leijailutta paahtopaistin tuoksua, ja niin joutui hänkin linssin eteen!

Se hetki, kun he yhdessä suunnittelevat jo uintireissua takaisin Viroon.


Oh somebody please, help us!

Ei sillä, että ne olisivat mallinhommista viime vuonnakaan kauheasti innostuneet... 

 Leppoisaa joulun odotusta kaikille! Muistakaa jouluna myös eläinystäviä!


torstai 19. joulukuuta 2013

All the white horses have gone ahead.

En tiedä mistä sadusta tämä hevosvaljakko oli karannut, kun se laukkasi minua kirpparilla vastaan.


Jouluasetelmia olen kyllä ihaillut muiden blogeista, mutta eivät taida olla ihan my cup of tea

Talviasetelmat ovatkin sitten asia erikseen.


Siellä he nyt laukkaavat, pumpulihangessa. Yläpuolelle rakensin timanteista tähtitaivaan.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Tiny houses

Eräs linkki osui eteen tuolla sosiaalisessa mediassa rämpiessäni.

11 Tiny Houses That Will Make You Want To Live A Simpler Life 

Tämän mukaan pienet talot edustavat monille askelta kohti yksinkertaisempaa ja ympäristöystävällisempää elämäntyyliä. Ja tottahan se on, jos miettii vaikka energiankulutusta, materiaaliratkaisuja ja tietenkin sitä taloon mahtuvaa tavaran määrää. Jos asiaa ajattelee puhtaasti ekologian kannalta, alkaa olla jo hankalampaa perustella, miksi esimerkiksi lapseton pariskunta asuisi kymmeniä, jopa satoja neliöitä yli tarvitsemiensa todellisten neliöiden määrän? Ja mikä sitten on se neliömäärä, mikä kattaa yhdelle ihmiselle riittävän perusasumismukavuuden? Mitä mieltä olette?

Olen asunut ahtaimmillani 21 neliön yksiössä, jossa suihkun virkaa toimitti bidee ja keittiötä ei voinut hyvällä tahdollakaan kutsua edes komeroksi. Talo-yhtiön saunatilat, parvi ja huonekorkeus pelastivat paljon. Rikkinäiselle ja yksinäiselle ihmiselle neliöt olivat tuolloin ihan tarpeeksi, koin kai jonkinlaista turvaa siitä, että sain kasata itseni ja omaisuuteni tiiviiseen pakettiin, lähelle ja käden ulottuviin. Sittemmin neliöt ovat tuosta kasvaneet, toki niitä on jo pidempään ollut toinen ihminen jakamassa. (Ja siitä rikkinäisestäkin on tullut ihan ehjä ja onnellinen.)

Monista linkin takaa löytyvistä taloista tulee ekana mieleen, että ne ovat irtonaisia ja ympäristöönsä kuulumattomia. Siksi omaksi suosikikseni valikoituukin numero 8. Sehän näyttää jotenkin kovin tutulta?



Tiny houses. Meillä niitä kai kutsutaan kesämökeiksi. Ja mökeillehän ihmiset tuntuvat kovasti kaipaavan samoista syistä; simppelimmän elämänrytmin ja ulkohuussien pariin.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Tsek this bäg aut

Vanhan Matkalaukun Marjut heitti vallan mukavalla haasteella, jossa kehoitetaan paljastamaan mitä kaikkea käsilaukku pitää sisällään. Minusta näitä on ollut aina kiinnostavaa lukea, vaikken olekaan aiemmin itse tohtinut oman laukkuni sisältöä paljastaa. Kai se on se pieni sisäinen tirkistelijä, joka tykkää tiirailla arkisia yksityiskohtia toisten elämästä.

Lähes päivittäisessä käytössä jo vuosien ajan minua on palvellut napakkaa paksua nahkaa oleva musta, hieman säkkimäinen laukku, jossa on tukeva ja tarpeeksi pitkä olkahihna niin, että laukku roikkuu paksummankin takin kanssa rennosti olalla eikä kiinni kainalossa. Täältä löytyy usein myös järkkäri (pipoon tungettuna) ja päivän eväät. Läppäriä raahaan mukana ihan perinteisesti repussa, joka nielee sisäänsä samalla salikamppeet ja ruokakauppaostoksetkin. (Jep, todella fiksua tunkea läppäri ja esim. jogurttipurkki samaan reppuun...)


Nämä tavarat kulkevat mukana päivittäin: kalenteri (en tulisi toimeen puolta päivää ilman paperista kalenteria...), muistivihko ja pari kynää mahdollisia proosallisia tuotoksia varten (esim. kauppalista), Santen käsivoide, nahkapaloista ommeltu lompakko (kirpparilöytö vuosien takaa, olen käyttänyt uskollisesti siitä asti), kasa kuitteja, purkkapussi, käyntikortteja, peili, ystävältä saatu pussukka puhelimelle + puhelin, yksi (!) musta sormikas (vielä aamulla niitä oli ihan varmasti kaksi), puhelimen usb-piuha, avaimet ja Porvoosta pari viikkoa sitten ostamani Riiminka Designin ihastuttava avaimenperä/kolikkopussi sekä maailman paras Smith`sin Strawberry huulivoide, joita tilaan aina kasapäin säännöllisesti Nykiin matkustavalta anopilta. Sanoinko jo, maailman paras huulivoide!

Tässä aika peruskattaus, toisinaan kasasta saattaa löytyä lisäksi autonavaimet, aurinkolasit (muah, toiveajattelua) ja retrohenkinen punainen nahkapussi meikeille. Siis jos joskus käy niin hullusti, että muistaisin aamulla meikata tai olisin esim. lähdössä töiden jälkeen jonnekin, missä pitää näyttäytyä edustuskelpoisena.

Vaatimattomasti haastan seuraavaksi kaikki blogini lukijat paljastamaan oman käsilaukkunsa sisällön, mikäli ette ole sitä jo tehneet! Ja linkatkaa esittelyt sitten vaikka tuonne kommenttiosastolle :)

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

"Tilauksesi on vastaanotettu."

Periaatteenamme on ollut, että Torpalle ostetaan mahdollisimman vähän mitään uutta. Tämä pätee niin huonekaluihin, tekstiileihin, käyttötavaroihin kuin astioihinkin. Suurin osa sisustuksesta oli Torpalla jo alkujaan, saatu muualta, löydetty varastoiden kätköistä tai ostettu käytettynä. Tästä syystä astiakaapista löytyy tällä hetkellä hyvinkin sekalainen seurakunta epämääräisiä astioita, jotka eivät sovi toisiinsa oikeastaan mitenkään. Eikä se haittaa! Olen ajatellut, että astiasto muodostuu sitten ajan kanssa sellaiseksi kuin haluankin, ja pikku hiljaa kirppareilta löydetyt mieluisat jutut korvaavat ne hätävarana olleet. (Arabian vihreitä Kosmos-astioita olen kyllä katsellut pitkään vähän sillä silmällä. Tai ylipäänsä kaikkia vihreitä astioita.)

Eilen löytyi kirpparilta muutama vihreäsävyinen lautanen ja pastellinvihreä emalivati, jotka kaikki saivat sydämen jättämään pari löyntiä väliin puhtaasti ihastuksesta. Lautaset 1,5 € kipale, emalivadista maksoin 4 €.

Kuviot tummaa oliivinvihreää


Lautaset made in England

Perjantaina valittelin miehelle, että tarvitsisin sellaiset lämpimät ja nopeasti jalkaan vedettävät kengät Torpalle, nopeita pihakäyntejä, puiden hakua ja saunareissuja varten. Mies ehdotti, että hankkisin huopikkaat. Olin ehdottomasti samaa mieltä, huopikkaat olis just hyvät!

Noh, tilaus maailmankaikkeuteen oli taas lähetetty ja tuote noudettavissa seuraavana päivänä lähimmästä kirpputorimyymälästä. Punaiset hyväkuntoiset huopikkaat, täydellisesti oikeaa kokoa, 2 €. Erittäin lämpimät ja mukavat jalassa! Olen kaiholla käynyt selailemassa monessa blogissakin viime aikoina esiintyneen Arctipsin tuotevalikoimaa, mutta en ole vielä raaskinut tehdä tilausta. Nämä punaiset huopikkaat ajavat vähintään saman asian, tässä äkkirikastumista odotellessa.


Tontunpunaisten huopikkaiden lisäksi on joulutunnelma vihdoinkin nostanut jo muutenkin päätään. Leivinuunissa kypsyy parhaillaan ensimmäinen erä lanttulaatikkoa, ehdoton lempparini jouluruuista. Kinkkua ei sentään vielä paistettu, vaan seuraksi tarjoillaan naudan sisäpaistia ja salaattia, jossa perunaa, porkkanaa, punajuurta ja suolakurkkua. Joku toki voisi kutsua sitä myös rosolliksi. Nyt itseasiassa nenään leijailee jo sellaiset tuoksut, että ruokapöytä kutsuu. Leppoisaa sunnuntai-iltaa kaikille säädyille!