maanantai 30. syyskuuta 2013

Ei se, millä kuvaat...

...vaan se, mitä näet. Löysin yhden todella inspiroivan kuvasarjan,  joten tässä linkki, olkaat hyvät!

TO SEE vs TO WATCH


Välillä sitä huomaa kulkevansa arjessa niin "autopilotilla" ja rutiineihin uppoutuneena, että tulee vähän sokeaksi sille, miltä ympärillä oikeasti näyttää. Ja miten niitä jokapäiväisiä asioitakin voi tarkastella uusista ja erilaisista näkökulmista.

Tällä viikolla lupaan yrittää joka päivä rikkoa rutiinin ja pysähtyä hetkeksi, katsoa ja nähdä erilailla kuin eilen. Tallentaa oivallukset kuviksi. Yrittäkää tekin?

Inspiroivaa maanantaita! Be creative!

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Viikonloppu kaupungissa

 Jos on kerta pakko viettää viikonloppu kaupungissa, niin kai sen voi tehdä hyvinkin. Esim. näin:
Kirppareilla kierrellen.
 Jamie Oliverin maailman parhaat lihapullat. (Ja krapulaisten lähimmäisten ruokkiminen niillä, samalla kun on kiitollinen siitä, että itse tajusi olla edellisenä iltana lähtemättä baariin, vaikka alku-ilta kiva olikin.)

Petsaushommia ja uusi tuleva tv-taso. Kivaa kun on mies, joka naputtelee iltapuhteikseen mitä tahansa huonekaluja ja projekteja vaan keksin pyytää.
Allekirjoittanut ja new hair-do. Ja yhdet valokuvaussessiot lähestyvän 5-vuotishääpäivän kunniaksi. Haasteellinen homma kuvaajalle, me kun ei miehen kanssa oikein osata olla samassa kuvassa ilman naaman vääntelyä, irvistelyä, aasinkorvia tai jotain muuta tyhmäilyä. Veikkaan, että ala-asteikäisten luokkakuvan ottaminenkin on helpompaa kun saada meistä yksi järkevä valokuva.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

torstai 26. syyskuuta 2013

Mustaa ja ekoa köökkiin.

Tilasin Kiertiltä jokin aika sitten bambuisia, pestäviä tiskirättejä ja nyt parin viikon käyttökokemuksen jälkeen täytyy todeta jotta hyvin pyyhkii! Marketin kertakäyttöräteillä ei ole enää asiaa meidän talouteen.

Sipulikupongin kaveriksi löysin, vihdoinkin, kierrätysmateriaalista valmistetun mustan tiskiharjan verkkokauppa Kokoun valikoimista. It´s the little things that matter.



Jonkun mielestä on kai aika turhamaista hankkia musta tiskiharja (ja maksaa siitä 9 €) mutta itse perustelen ostokseni eettisyyden lisäksi myös esteettisyydellä. Jos tiskiharja pitää ostaa joka tapauksessa, miksei sitten saman tien ostaisi sellaista, joka miellyttää myös omaatuntoa ja visuaalista silmää? (Ja mätsää keittiön sisustukseen.) Tämän voi kaiken lisäksi palauttaa uudelleen kierrätettäväksi kun käyttöikä lähenee loppuaan.

Kokousta löytyi kaikkea muutakin kivaa, niistä ehkä lisää myöhemmin. Tässä lyhyt esittely yrityksestä suoraan www-sivuilta poimittuna:
"Kokoun on tarkoitus tarjota puhtaan omantunnon ostospaikka sisustamisesta kiinnostuneille ja kaikille, ketkä haluavat tietää mitä ostavat. Käytettyjen tuotteiden lisäksi Kokou myy muunmuassa kierrätysmateriaaleista, maatuvista ja kierrätettävistä aineista, sekä luomutekstiileistä valmistettuja tuotteita. Jokaisen tuotteen taustalla tulee olla ajatus kauniimmasta, sekä puhtaammasta ja oikeudenmukaisemmasta maailmasta."

Tykkään, arvostan ja tällaisiin paikkoihin kannan isoja ketjutavarakauppoja mielummin ne tarkkaan harkitut pennoseni.
Ps. Kiertillä on muuten nyt tilaukset toimituskuluitta koko loppuviikon, joten jos aikoo satsata astetta ekompiin tiskirätteihin, niin nyt olisi hyvä hetki! Kiertin verkkokauppaan tästä! (Ja tämä ei ollut edes maksettu mainos.)

Sneak peak: Kammari

Silläkin uhalla, että verkkokalvot palaa puhki, on pakko vilauttaa hieman miltä meidän kammarissa/olohuoneessa tällä hetkellä näyttää. Varoituksen sana, luvassa ihan helvetin rumaa ruusutapettia!
(Niin rumaa, että se oikeastaan näyttää aika hyvältä...)
Aaaarrrrghhh ruusutapetti! Ja sen alla hirteen naulattu huopalevy. Olisiko sen määrän kanssa nyt kuitenkin hieman liioiteltu? (Tapettia on siis myös kuvan ulkopuolelle jäävässä päätyseinässä. Ja vähän muuallakin.) Muutenkin mielenkiintoinen ratkaisu tämä yksi hirsiseinän päälle nikkaroitu kaistale, tarvinneeko edes kertoa, että se lähtee heti kunhan saadaan aikaiseksi. Toivottavasti pian.

(Toisaalta, mainitsinko jo, että kuosi on niin ruma että se näyttää oikeastaan aika hyvältä? Hmmm, jos vaikka päätyseinään jättäis ihan kokeilumielessä...)
Reilun kokoisen olohuoneen/kammarin päässä on parin kantavan hirren ja verhon taakse jäävä, 140 cm leveä alkovi. Vaneripohjaisen alkovin avattavassa alaosassa on runsaasti säilytystilaa vieraspatjoille ja täkeille. Alkovin ikkuna näyttää etupihalle.
Oranssinpunainen vanha silkkitäkki paikalliselta kirpparilta, 8 €. Maalaiskirpparit on kyllä ihan parhaita, Helsingissä (tai huuto.netissä) tästäkin täkistä olisi varmasti saanut pulittaa kympin jos toisenkin.

Ja myös alkovin tapettivalinta on kovin mielenkiintoinen. Vaihtoon, vaihtoon!
Kaikki huonekalut olivat torpassa jo valmiiksi tai löytyivät ladosta. Ainoastaan matto ja pöytävalaisimet ovat löytöjä paikalliselta kirpparilta. Koirat kuvaajan omaa rekvisiittaa.
Kuvan ulkopuolelle oikealle jäävällä seinustalla leivinuuni.

Ladosta löytyneestä vanhasta puulipastosta tykkään kovasti! Pieni pintakäsittely ja kahvojen vaihdot ovat to-do-listalla. Punainen pikkulamppu kirpparilta, 4 €. Alkovin väliverho ei välttämättä ole lopullinen ratkaisu, mutta sopii tällä hetkellä kauniisti lempiväreihini, syksyn murrettuihin sävyihin. Ja toisaalta mihin niitä lopullisia ratkaisuja edes tarvitaan kun sisustamisen hauskuus ja rikkaus piilee mielestäni juurikin siinä, että voi muuttaa tyylinsä vaikka joka päivä tai vuodenaikojen mukaan!

tiistai 24. syyskuuta 2013

Syksy.

Vaikka välissä on vain reilut sata kilometriä pohjoiseen, tuntuu syksy olevan Maalla kuukauden pidemmällä kuin Kaupungissa.


Ja vaikka välissä on vain viikko, Torppa näyttää, ja tuntuu, jotenkin erilaiselta kuin aiemmin. Vielä toissaviikonloppuna vihreä pihakoivu on tiputtanut jo lähes kaikki lehtensä. Elokuun sinisamettinen pimeys on tummunut sysimustaksi, kalsa hiipii iltaisin ovista sisään. Äärettömään hiljaisuuteenkin on sekoittunut puiden levotonta liikehdintää, ikään kuin ne haluaisivat paeta syksyn tieltä, jos vain juuriltaan voisivat.


Ihan kuin katsoisin jo tuttua kuvaa, jonka päälle syksy maalaa oman värimaailmansa ja tunnelmansa, piirtää uusiksi valojen heijastuksen ja varjojen muodot. Vääntää ja taivuttaa loppukesän lempeässä valossa tutuksi tulleet ääriviivat.


83-vuotias Torppa ehkä hitusen vanhemmanTerijoen salavan varjossa. Mistä tulikin mieleen että se metsuri pitää muistaa tilata, katon päälle levittäytyvän salavan oksan ja takana kasvavan jättikoivun on nyt aika lähteä.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Eyes wide open


Lasse Örlingin suunnittelema "Eye Chart Poster" syrjäytti kaupunkikotimme keittiön seinällä aiemmin asustelleen Polkka Jamin Santsi-julisteen. (Mutta ei hätää, Santsi kumppaneineen muuttaa Torpalle.)

Tavallaan kai ihan "hauska" ostos ihmiselle, joka on kahden vuoden sisään sairastanut näköhermotulehduksen ja pari muutakin kummallista näköoiretta, joka tästä syystä pelkää ihan hysteerisesti mahdollisen MS-taudin puhkeamista ja näön menetystä ja jonka vasemman silmän lasiainen näyttäisi olevan irtoamassa. (Kuulemma ihan tyypillinen vaiva, sanoivat lääkärit. Eläke-ikäiselle.)

Nyt voin sitten joka aamu tarkistaa, että miltä näyttää. Pelätä, että se näkö on yön aikana heikentynyt. Tai sitten olla kiitollinen, että näen edelleen. Kaikkihan riippuu katsontakannasta. Onko kuppi puoliksi tyhjä vai täynnä.



Mikään asia tässä elämässä ei ole niin pyhä, etteikö siitä jotain vitsiä saisi irti. Ja kun jokin asia tarpeeksi tai liikaa ahdistaa, niin parempi kääntää koko tilanne ylösalaisin ja nauraa sille päin naamaa. Mielen selviytymisstrategia kai tämäkin.

Oh, the bittersweet irony of life.



No mutta onhan se nyt kieltämättä ihan pirun hyvännäköinen seinällä!

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Haaste!

Sunnuntai-iltaa ihmiset!
Vihervaaran Anne heitti seuraavanlaisen kivan haasteen, kiitos!

Haasteen tarkoituksena on tehdä tunnetuksi blogeja, joilla on alle 200 lukijaa.

Haasteen säännöt:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Joten täältä pesee!

Aluksi 11 asiaa minusta:
1. Inhoan, tai oikeastaan vihaan, parittomia määriä asioita, oli ne sitten astioita tai sukkia. Saan mieheni hulluuden partaalle irtokarkkihyllyn äärellä, koska kaikkea pitää olla aina kahdella jaollinen määrä. 

2. Mun peukalot taipuvat ihan luonnottoman näköiseen asentoon nivelestä taaksepäin. Tällä detaljilla on kiva viihdyttää herkkäsieluisia ystäviä. 

3. Olen viettänyt lapsuuteni eräässä kanta-hämäläisessä kartanossa, paikassa, jossa edelleen vierailen säännöllisesti öisin unissani.

4. Rrrrakastan koiria, ja meillä asusteleekin kaksi sekarotuista entistä katukoiraa Virosta. Olen myös viettänyt suurimman osan nuoruudestani dalmatialaisten kanssa. 

5. Arvostan tasokkaita ravintoloita, hyvin tehtyä ruokaa ja erilaisia makuelämyksiä, mutta silti mielestäni parasta ruokaa on yksinkertaiset perussafkat, makaronilaatikko, lihapullat ja kumppanit. Maidon kanssa!

6. Omistan n. 30 paria korkokenkiä, joita en koskaan käytä. 

7. Nukun villasukat jalassa n. 10 kuukautta vuodesta

8. Hiukseni ovat olleet 15-vuotiaasta lähtien punaiset. Viimeiset kolme vuotta olen värjännyt niitä pelkästään hennalla, ja löytänyt vihdoinkin sen täydellisen punaisen sävyn.

9. Olen esimerkkitapaus horoskooppini Kaksosen luonneanalyysista. Tuuliviiri rauhaton. 

10. Jonain päivänä vielä opettelen sukeltamaan.

11. Puhun itsekseni, höpötän autolle ja tietokoneelle (silloin kun kukaan ei kuule) ja koirille suorastaan lässytän.Ärsyttävää, myönnän.


Ja tässä vastauksia Annen kysymyksiin

1. Moneltako heräät arkiaamuisin?
Yleensä 7.30 miehen kännykän herätykseen.

2. Oletko koskaan kokenut mitään yliluonnollista?
Uskon henkimaailmaan ja erilaisiin energioihin, enkä koe niitä välttämättä yliluonnollisena sanan varsinaisessa merkityksessä. Nuoruudessa huoneeni seinäkello pysähtyi minuutilleen vaarini kuolinhetkellä (olin yksin kotona, vanhemmat sairaalassa) ja lähti n. 20 min päästä uudelleen käyntiin. Tällä välin pieni varpunen istahti visertämään vintin raollaan olevan kattoluukun reunalle. Oli marraskuu, ja edelleen uskon, että vaari tuli varpusen muodossa jättämään hyvästinsä.

3. Millaisista kirjoista pidät?
Monenlaisista! Rakastan tieto- ja kuvakirjoja ja niitä tuleekin lueskeltua paljon jo työn puolesta. Toisaalta fiktion puolella en jaksa lukea mitään liian raskasta, vaan parhaiten uppoaa esim. Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse-sarjan ja Tulen ja jään tarinat (johon Game of Thrones tv-sarja siis perustuu) tyyliset fantasiasarjat. Elämänkertoja luen myös ahkerasti.

4. Mikä oli unelma-ammattisi lapsena?
Eläinlääkäri.

5. Mikä on unelma-ammattisi nyt?
Tavallaan olen unelma-ammatissani, koska teen työtä, jossa viihdyn, jossa pääsen toteuttamaan itseäni luovasti ja jonka arvomaailma kohtaa omani. Toisaalta, ainahan voisi olla sivuammattejakin! Eläintenkouluttajan opinnoista olen haaveillut pitkään, ja ne aloitankin ensi vuoden alussa. Erilaisten vaihtoehtohoitomuotojen opiskelu kiinnostaisi myös. Ja entisöinti ja puusepän työt! Jajaja... :D

6. Mikä väri kuvaa sinua parhaiten ja miksi?
Musta. Mustia vaatteita ja mustaa huumoria jo kohta 34 v. Ja mustastakin voi löytää sävyjä ja kontrastia!

7. Mikä on paras keino katkaista hetkeksi arjen kiire ja stressi?
Lähteä koiran kanssa metsään hengittelemään. Metsät ja puut <3

8. Mikä on parasta talvessa?
Se kun se loppuu.

9. Kuka luki sinulle lapsena satuja?
Äiti ja mummut.

10. Keneen elokuvahahmoon samaistut eniten?
Tää on hankala. Just nyt ei tule päähän yhtä ainutta elokuvahahmoa?

11. Minne tahtoisit matkustaa?
Laivalla Antarktiselle!


Ja sitten ne omat kysymykset:

1. Lempiaamiaisesi?
2. Mikä on edellinen ulkomaankohde, missä vierailit ja miksi siellä?
3. Entäpä seuraava ja miksi juuri sinne?
4. Mitkä ovat kolme suosikkiartistiasi?
5. Mitä käsilaukustasi löytyy juuri nyt?
6. Mitä tekisit, jos voittaisit 200 000€?
7. Kissa vai koira?
8. Osaatko soittaa jotain soitinta? Mitä?
9. Elämänmottosi?
10. Ketä ihailet?
11. Mitä sinulla on ylläsi tätä kirjoittaessa?


Olen nyt hieman laiska ja haastan mukaan vain muutamia suosikkiblogeja:






(Kuvituksena näpsyjä viikonlopun aamulenkiltä pöndellä. Onnea on oma metsä ja oma voimakivi <3)

tiistai 10. syyskuuta 2013

...ja se oli kesän viimeinen viikonloppu.









Viime lauantain tunnelmia kaupunkikodin takapihalta. Nyt kun katsoo ulos, tuntuu, kuin kuvat olisi otettu jo kuukausi sitten. Ja kyllä, minulla on melko vakava lyhtyfiksaatio.

(Ylihuomenna maalle. Ja kun aamulla herään, se on jo huomenna! Oi onnea!)

perjantai 6. syyskuuta 2013

Rättei.

Eksyin Kiertin sivuille enkä voinut vastustaa kiusausta. Bambuiset, pestävät tiskirätit ovat juuri sitä, mitä olen keinokuituisia ällölimatiskirättejä inhoten käyttäessäni kaivanut.


"Kierti on tarjonnut kestäviä vaihtoehtoja kodin arkeen jo vuodesta 2008. Perusajatuksena on, että tuotteet ovat pestäviä ja uudelleen käytettäviä kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Tuotteen pitkä käyttöikä on aina kestävän kehityksen kannalta järkevää. Käytämme etupäässä ekologisia materiaaleja, kuten bambua, hamppua, luomupuuvillaa, ja pellavaa."



Puna-valkoiset Salmiakit lähtevät torpalle, musta-valkoiset "Sipulikupolit" jäävät kaupunkikotiin. Ihanaa, kun saa sisustaa kahta eri kotia ja kahta eri tyyliä: kaupungissa musta-valkoista, harmaata, modernimpaa ja violettia itämaisin sävyin, Torpalla överiretroa kaikissa maailman kauniissa sävyissä ja tyyleissä. (Niissäkin, joiden olemassaoloa en ole aiemmin uskaltanut edes myöntää.)

Jännä, että varastoista löytyy yhtäkkiä paljon Torpalle sopivaa tavaraa, sellaista, mitä olen ostanut sillä ajatuksella, että kaupunkikotiin ne eivät tule koskaan istumaan, mutta että joskus on vielä joku paikka, johon ne ovat tarkoitettu. Tiedostamattomasti olen sisustanut Torppaa, tai sen kaltaista paikkaa, jo paljon ennen kuin se konkreettisesti tuli elämäämme.

Puoli kaupunkia (ainakin facebook-streamista pääteltynä) katsoo fudista, minä istun takapihalla kynttilänvalossa ja olen jo henkisesti pöndellä. Viisi päivää vielä.