maanantai 21. lokakuuta 2013

Viikonloppu maalla

Tiedättekö tunteen, kun mieli täynnä odotuksia ja suunnitelmia ja to-do-listoja suuntaat viikonlopun viettoon, ja sunnuntaina havahdut siihen, että sait tehtyä ehkä kaksi ja puoli asiaa? No niin tiedän minäkin!

Lauantaina suunnattiin polleana kohti paikallista rautakauppaa puutavaraostoksille, ajatuksena saattaa vihdoinkin saunan sisäpuolen remppa valmiiksi. Naputella puuttuvat ikkunalistat, ovenkarmit ja lattiritilät paikoilleen ja vetäistä koko komeus pariin kertaan sävytetyllä saunasuojalla.

Paikallinen rautakauppa oli tietenkin mennyt kiinni jo klo 13, eletäänhän nyt jo paikallista talviaikaa eli viljapellot on paketoitu seuraavaa kevättä odottamaan. Eipä stadilaisfriidulle juolahtanut mieleen, että joku paikka oikeasti menee lauantaisin kiinni klo 13. Maaseutu-Enne 1-0. (No tehtiin sitten sitäkin tuottoisampi kirppari- ja ruokakauppareissu.)

Eipä sillä, että siitä rempasta olisi mitään tullut muutenkaan. Parin viikon työputki vaati veronsa, ja ensimmäisen vapaapäivän kunniaksi oikaisin lounaan jälkeen sohvalle katsomaan suoraa lähetystä Helsinki Horse Showsta, heppatyttö kun olen. Näin pari ekaa hyppyä ja havahduin tokkuraisena 1,5 tunnin kuluttua lopputeksteihin. Ulkona olikin jo hämärää. Saunanlämmityshommiin siis. Ja hyvinhän se taas lämpeni ilman niitä listojakin. Jos sitten ensi kerralla...

Viikonloppu sujui siis hyvin pitkälti edellisen postauksen ennusteiden mukaisesti. D-vitamiinia nappaan ison annoksen päivittäin, vuodenaikaan katsomatta. Ja villasukkiakin löytyy yhden pataljoonan tarpeisiin. Tuoksukynttilät, check. Punaviini, check. Haravointi, check.
Ei saatu kaupasta listoja mutta juustoja kylläkin. Taustalla torppakauppojen mukana tullut, kenties maailman rotupoliittisesti epäkorrektein sisustusesine ikinä. Vaatinee ehdottomasti oman postauksensa.


Tupa lauantai-iltana. Arvatkaapa, mikä mahtaa olla allekirjoittaneen lempiväri tällä hetkellä? Kuvassa näkyy myös Torpan valkoiset lautalattiat, vain jalkalistat puuttuu.



Tupa sai kaupunkivarastosta uuden vanhan lampun kruunukseen. Tämä yksilö ostettu Ikeasta (!) joskus sata vuotta sitten. Yksi harvoista asioista, joista ko. puljussa olen koskaan tykännyt.

Mistä tätä oranssia oikein tulee??!


Haravointi. Tuplacheck. Ja itseasiassa keksin toisenkin hyvän asian Ikeasta, nimittäin noi siniset kassit. Toimii erittäin hyvin sekä lehtien raahaamisessa kohti kompostia kuin halkojen kuljettamisessa ladosta Torppaan. 

Enkä enää koskaan ikinä valita kaupunkikodin takapihan haravoinnista. Vajaa kaksi sataa neliötä ei ole Torpan työmaahan verrattuna mitään, ei mitään! (Tällä lihassäryllä en pysty sitä aiemmin mainittua enää edes haravoimaan. Maatukoon kevääseen.)

2 kommenttia:

  1. Tiedän ton tunteen, sekä to do-listan kanssa, että noiden aukioloaikojen.
    Ja ihan totta, jotkut ihmiset elää siellä missä ei kauppojen tarvitse olla auki aamuvarhaisesta iltamyöhään.
    Kaupunkilainen ei sitä ymmärrä. T: entinen kaupantäti, jota välillä pänni olla sunnuntaina ysiin töissä ;)

    Mä kauhulla mietin muuten jo ens viikonlopun haravointihommia. Jos vaan tekis sen,e ttä vetäis ruohonleikkurilla päältä silpuksi ja jättäisi maatumaan. Eiks vois ajatella, että se vaikka lannottaisi sitä pohjaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen idea :) Ja ylipäänsä onko siihen joku syy, että lehdet pitää haravoida aina syksyllä? Eikös ne voi haravoida sit keväällä kun lumet sulaa?

      Poista