Viime viikkojen kirpparilöytöinä purkkia jos jonkinlaista. Peltistä, betonista, lasista ja kuparistakin. Kaikki hakevat vielä vähän paikkaansa, katsotaan kumpaan osoitteeseen lopulta päätyvät. Miehen mielestä eivät mahdu minnekään eikä kumpaankaan, kukaan ei kuulemma voi tarvita näitä montaa. Sanoin, ettei se tarpeen asia olekaan. Tunteellahan tätä romurakkautta on yleensä ollut tapana harjoittaa. (Ja sitä paitsi mahtuu, ja tarviikin.)
Musta peltinen iso kukkapurkki iskee visuaaliseen maailmaani ihan täydellisesti, ja lompakkokin keveni vaan 3 €. Looooov.
Valkoinen, ilmeisesti betonista tehty laatikko istuu aika kivasti kaupunki-keittiön hieman modernimpaan twistiin. Valmiiksi rähjäinen pinta ei pelkää vesi- tai ruokaroiskeita. Tänne voi piilottaa kaikki tiskipöydällä pyörivät epämääräiset tilpehöörit altaan tulpasta karhunkieleen.
Hyviä purkkeja!!!! Olen ihan oikeasti joskus miettinyt, miksi purkkeja ei voi vastustaa? En ole vielä vastausta keksinyt;)
VastaaPoistaSamaa mietin joskus itsekin :) Purkkien keräily on jotenkin helpompi selittää itselleen (tai siipalleen) kuin vaikkapa vanhojen arkkujen tai tuolien keräily. Joka myös vetää allekirjoittanutta kovasti puoleensa...
PoistaNo hei purkkeja tarvii aina! Ennemmin niin päin, että keksii niille sit käyttöä, kun on jo hankittu ;)
VastaaPoistaTuo ruskea lasinen näytää samanmoiselta, kun Cirkuksen Joanna oli juuri löytänyt.
Ihan täydellisen muotoinen.
Kyllä! Ja keskimmäiselle keksin jo käyttöäkin: siellä säilytetään talouden kuminauhat :D
Poista