Syyslomalla

Vietämme kuluvan viikon Torpalla syyslomaa. Miehellä on pitämättömiä vapaita ja itsekin järjestelin työkuviot niin, että viikon työlistalla on vain muutama pikkujuttu. Tarvitsen hengähdystauon; aikaa keräillä kesästä saakka mukana kulkeneita ajatuksen riekaleita ja muotoilla niistä kenties jotain uutta. Get my shit together, niin sanotusti. Vanha tuttavani Sirpa-Leenakin ollut taas melko äänekkäänä.

(Mitä tekee nainen, joka haluaa päästä elämässään kartalle, saada ajatuksensa järjestykseen ja keskittyä uuden ideoimiseen? Varaa mukaan muistikirjat, mindmapit, omanelämänaarrekartat ja tarot-kortit – ja aloittaa sen jälkeen kuivaruokakaapeista. Vieläkö vuonna 2014 parasta ennen-päivätty tonnikala on ihmisvatsalle kelvollista?)

Aamulla kompastelin toppatakkiin kääriytyneenä kahvikupin kanssa pihamaalle ja ensimmäisenä silmiini osui terveiset Storaensolta.

Kiitos universumi, vihje vastaanotettu ja ymmärretty.
(Pressun alla makaa yläkerran tuleva lattia.)

 

Päänsisäisten lisäksi on ollut vihdoinkin aikaa siivota myös pihamaata. Tyhjentää kasvihuone, kärrätä kuihtuneet kesäkukat kompostiin, kasata remonttijätteistä kaatiskuormaa ja leikkiä ihmistä, joka haravoi syksyisin. 

 Joskus parhaat ideat ovat ilmaisia. Pihasiivouksen yhteydessä keräilin ympäri tonttia pyörivät lyhdyt ja ulos sateeseen unohtuneet ruosteiset asiat yhteen vanhalle puupenkille pihan kukkapenkin (tai siis "kukkapenkin") päätyyn. Pelastin kompostikuormasta samettiruusun jäänteet ja lisäsin joukkoon kanervia. Olkoon tämä nyt sitten se Vuoden Virallinen Syysasetelma. (Dekadentisti rapistuneet samettiruusut sopinevat myös parin viikon päästä juhlittavan Halloweenin tunnelmaan.) 

Ystäväni koira saapui meille myös syysloman viettoon. Aslak aka Kakkalakki, Kakkanakki, Kakkelson, Kakkis ja joskus ihan vaan Paskis. Nuorisokoirilla on karuselli päällä 24/7 ja parin päivän aikana juostuja kilometrejä taatusti yli sata. Vieraileva tähti on lempinimiensä vertainen pieni koira; mikään ei palauta läsnäolon hetkeen ja flow-tilaan yhtä tehokkaasti, kuin kuistin eteen väännetty mehevä jöötti sitä itseään kengänpohjassa.